Saha on metsänomistajan paras ystävä
Saha on metsänomistajan paras ystävä
Kurikkalaiset Timo (72) ja Juha (64) Mikkilä aloittivat metsänomistajina perintötilansa 120 hehtaarin turvin noin 50 vuotta sitten. Nyt perheiden hallinnassa on noin 5000 hehtaaria metsää eri puolilla Suomea. Mikkilän perheiden metsänomistuksen kehityksessä Keiteleen pitkäjänteisellä sahaustoiminnalla on ollut suuri merkitys, mutta Juha Mikkilä näkee asian laajemmin.
”Kunnallisissa luottamustehtävissä tuli katsottua asiaa muutenkin kuin vain metsänomistukseni kannalta. Sillä on suuri maakunnallinen merkitys, että alueen metsistä saatava puu jalostetaan lähellä mahdollisimman pitkälle”, sanoo Juha Mikkilä, kunnallisneuvos ja Kurikan kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja.
”Puu on hyvä käyttää tarkoituksenmukaisesti. Hyvälaatuiset tukit sahalle ja jatkojalostukseen, muuta puuta sellunkeittoon ja toisarvoinen puu, pienpuu, risut ja kannot energiantuotantoon. Näin saadaan parhaat edut puusta metsänomistajalle ja koko tuotantoketjuun.”
”Sahatavaran jalostusastetta pitäisi edelleen nostaa. Puu pitäisi jalostaa kotimaassa eikä viedä sahatavaraa muualle jatkojalostettavaksi”, sanoo Timo Mikkilä
Saha on metsäsektorilla ratkaisevassa osassa myös koko metsäsektorin kannalta. Juuri sahaus saa puun liikkeelle. Sahan tarvitseman tukin kasvatus edellyttää kasvatushakkuita, jotka tuottavat energia- ja sellupuuta. Tukkihakkuilta tulee puuta myös sellun tuotantoon ja sahalta tulee sivutuotteena parasta sellun raaka-ainetta, tukin haketettua pintapuuta.
Keitele on kokonaisedullisin
Keitele on Mikkilän perheille vakiintunut ostaja. Eteläpohjalaisissa metsissä kasvaa parhaiten mäntyä ja sitä Keiteleen Alajärven saha käyttää. ”1960-luvulla istutetut männyt ovat kasvaneet hyvin. Päätehakkuuikään ne tulevat Kurikan korkeuksilla 70–80 vuoden iässä. Tukkia niistä on saatu jo nyt”, sanoo Juha Mikkilä.
Keiteleen tarjoama hinta on veljesten mukaan ollut hyvä. Se on ollut tärkein peruste Keiteleen valinnalle, mutta ei ainoa. ”Katkonta on ollut hyvää ja tukin saanto suuri. Mittavaatimukset ovat olleet meille sopivat. Korjuuyhtiö Hölrininillä on oikeat koneet oikeilla hakkuilla. Kuskit osaavat valita kaadettavat puut oikein. Jäljelle on jäänyt kasvatuskelpoinen metsä ja korjuujälki on ollut hyvää”, sanoo Juha Mikkilä.
Mikkilät ovat kuitenkin pyytäneet tarjouksia muualtakin. ”Mutta Keiteleen kokonaistulos on kilpailukykyinen.”
Mikkilät omistavat metsää myös pohjoisessa Ranualla ja Sallassa. Keitele on pärjännyt sielläkin, koska sillä on saha ja liimapuutehdas Kemijärvellä.
Uusi tietotekniikka auttaa hallinnossa
Varsin iso metsäkauppa oli tuhannen hehtaarin ostos valtakunnan tason metsäyhtiöltä, kun se myi metsiään Kainuussa. Ostometsät olivat Suomussalmelta, Hyrynsalmelta ja Puolangalta. Siellä luonteva tukin ostaja on ollut paikallinen sahayhtiö ja sen sahat Taivalkoskella ja Kajaanissa. Eteläisin metsänomistus on Vihdissä, missä taas on aivan eri ostajat.
Toistaiseksi Mikkilät ovat tehneet hakkuita pitkälle hoitotarve edellä. Harvennuspinta-alat ovat jatkuvasti päätehakkuita suuremmat.
Mikkilöiden metsänomistus on hyötynyt suuresti uudesta tekniikasta ja internetin käytöstä. Esimerkiksi laajentuminen Kainuuseen onnistui, koska verkon kautta metsätilojen tarjontaa on helppo seurata koko maassa. Kun Kajaanissa oli vielä luotettu asiamies, kauppojen teko helpottui.
Juha Mikkilä kiittelee Suomen metsäkeskusta hyvistä verkkopalveluista. Metsänomistajalle vapaasti saatavilla olevat tiedot ovat kehittäneet metsäsuunnittelua valtavasti. ”Omista metsistä on kerätty tietoa 50 vuotta ja se kaikki on saatavilla kotitietokoneelle. Satelliittikuvat ja tekoäly helpottavat päätöksentekoa. Esimerkiksi töiden kiireellisyysjärjestys on helppo ratkaista.”
Kuvassa vasemmalta Keitele Forestin Alajärven alueen ostopäällikkö Tommi Ylinen-Luopa ja Juha ja Timo Mikkilä nauttimassa nokipannukahveista.
Luontoa vastaan ei voi toimia
Mikkilän perheiden metsänomistuksen hallinnointi onkin melkoinen tehtävä. Jokaiselle metsikölle ja työlle on tehtävä suunnitelmat, kaupat ja hakkuusopimukset, on tilattava hoitotyöt, maksettava laskut ja verot. ”Siinä on mentävä tyvestä puuhun. Oikotietä ei ole”, sanoo Timo Mikkilä.
Juha Mikkilä on käynyt Tuomarniemen metsäopistossa metsäopintojen peruskurssin. ”Siellä sanottiin, että metsänomistajan pitäisi käydä jokaisella metsäkiinteistöllään vähintään kerran 20 vuodessa”, hän sanoo. Timo Mikkilä jatkaa: ”Viime vuosina olemme tehneet yksin taimikonhoitoa 80–100 hehtaarilla joka vuosi.”
Juha Mikkilä vertaa kuntapolitiikkaan. ”Siellä alkaa helposti ajatella, että hallinto on ikään kuin taakka ja tärkeää ovat vain tuottavat toiminnot, kuten sosiaali- ja terveydenhuolto tai opetus. Ovathan nekin tärkeitä, mutta tämä metsäomaisuus on minulle opettanut, että hyvä hallinta ja hallinto ovat kaiken a ja o, ilman niitä ei päätoiminnoistakaan tule mitään.”
”Mutta”, sanoo Timo Mikkilä, ”metsänomistajan ilo on sitten se, kun näkee, että työn seurauksena metsä kasvaa ja voi hyvin.”
Mikkilät korostavatkin luonnon huomioon ottamista. ”Tässä hommassa luonto on kautta aikojen otettu ja otettava tosissaan. Jos tekee luontoa vastaan, siinä saa vain kynsilleen. Puu ei silloin kasva”, sanoo Timo Mikkilä.
”Kun katsoo koskaan metsässä käymättömien metsänhoito-ohjeita, ne ovat usein suorastaan luonnon vastaisia. Luonnon mukaan työt tehdään ajallaan, valitaan oikea kasvatustapa, oikea menetelmä uudistamiseen ja oikeat puulajit.”
Timo Mikkilä ihmettelee esimerkiksi kinastelua kasvatustapojen yleisestä paremmuudesta. ”Luulisi olevan itsestään selvää, että sen ratkaisevat kasvupaikan olosuhteet ja metsänomistajan tarpeet. Yleistä vastausta ei ole eikä voikaan olla.”
Kasvolliseen omistajaan voi luottaa
Mikkilät arvostavat Keiteleessä myös ”kasvollista omistusta”, perheomistajaa, joka on sahalla töissä ja ottaa siitä vastuun. ”Sellaiseen voi luottaa. Keitele aloitti 1980-luvulla ja olemme tottuneet arvostamaan sen menestystä. Samaan aikaan monet pienemmät sahat ovat lopettaneet”, sanoo Juha Mikkilä.
Keiteleen vakavaraisuutta kuvastaa, että sillä on uskallusta tarjota 40 prosentin ennakkomaksu puukaupoista. Kun metsänomistaja saa normaalisti odottaa puun myyntituloa kaksikin vuotta kaupantekohetkestä, ennakkomaksu on melkoinen vastaantulo.
”Korkeiden korkojen aikana puolikin vuotta etuajassa saatu suoritus saattaa tuottaa hyvät tulot ja lisäähän se myös metsänomistajan maksuvalmiutta”, sanoo Juha Mikkilä.
Mikkilät ovat panneet merkille kasvavan kiinnostuksen metsänomistusta kohtaan. ”Erityisesti Euroopan unionista tuntuu tulevan jatkuvasti uutta byrokratiaa”, sanoo Timo Mikkilä.
Vilkas keskustelu osoittaa kuitenkin, että metsillä on suuri merkitys ja puun kysyntä kasvaa. Kaikista tarpeista ei kuitenkaan haluttaisi maksaa. MTK:lle lähteekin Kurikasta terveisiä: esimerkiksi hiilensidonnasta pitäisi saada korvaus, mutta kuitenkin niin, että se ei rajoita metsien myöhempää käyttöä.