Hannes-myrsky haastoi hankintaorganisaation
Teksti ja kuvat: Arto Takalampi
Joulukuun lopun Hannes-myrsky haastoi Keitele Groupin Alajärven sahan hankintaorganisaation, kun isoa määrää myrskytuhopuuta alettiin tarjota jo talveksi ostettujen puiden lisäksi. Myrskypuiden ostolle raivattiin tilaa eri tavoin niin paljon kuin rahkeet vain antoivat myöten, sillä tuska on yhteinen metsänomistajien kanssa.
Keitele Groupin Alajärven sahan hankinta-alueen ostopäällikkö Tommi Ylinen-Luopa kuvaa Hannes-myrskyn jälkeisiä viikkoja Alajärven sahan hankintatiimin vinkkelistä tulipalojen sammuttamiseksi.
”Metsäasiantuntijoillemme tuli alueesta riippuen henkilöä kohti päivittäin 50–100 yhteydenottoa. Nimiä otettiin ylös, kalenterista raivattiin tilaa vahinkokohteilla käymiseen ja yhdessä metsänomistajien kanssa pohdittiin jatkoa”, hän havainnollistaa.
”Viestimme oli, että nyt tarvitaan malttia: teemme parhaamme, mutta myrskypuuta on tarjolla hyvin paljon. Meidän oli siksi täysin mahdotonta palvella heti kaikkia, emme ehdi joka paikkaan eikä kaikille saada tarjousta.”
Ongelmalliseksi tilanteen teki, että käytännössä kaikki talven puut oli ostettu jo hyvissä ajoin etukäteen ja sen mukaan tehty myös hakkuujärjestelyt. Leimikoita oli jäänyt myös edelliseltä talvelta korjaamatta lyhyen talven vuoksi. Myrskypuut tulivat nyt lisäksi sekoittamaan tätä palettia.
Alajärven hankintatiimin mahdollisuuksissa ostaa myrskypuita oli arvioitava korjuukaluston kapasiteetti ja saanti, myrskyvahinkojen laajuus ja sen vaikutus korjuutaksoihin sekä Alajärven sahan kyky ottaa vastaan lisää tukkia.
”Näiden perusteella suunnittelimme, mihin kukin metsäasiantuntija pystyy alueellaan reagoimaan. Kun toiset alueet kärsivät vahingoista enemmän kuin toiset, siirsimme työmäärän tasaamiseksi sisäisesti työvoimaa mahdollisuuksien mukaan. Tämä kaikkihan tuli meille normaalitöiden päälle”, Ylinen-Luopa huomauttaa
Laatutappioita kertyi väkisinkin
Keitele Group linjasi myrskyn laajuuden selvittyä, että tuska on yhteinen ja yritys haluaa auttaa metsänomistajia niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi puuta ohjattiin laajemmalta alueelta yrityksen Keiteleellä sijaitsevalle sahalle, millä saatiin raivattua Alajärvelle lisää tilaa myrskypuille.
”Pyrimme palvelemaan mahdollisimman monia, mutta luonnollisesti halusimme pitää huolta omista asiakkaistamme, joiden kanssa on tehty puukauppaa aiemminkin. Osa myrskytuhoistahan syntyi jo ostettuihin kohteisiin.”
”Jossain vaiheessahan tulee kuitenkin raja vastaan eikä kaikkea tarjottua puuta voida ottaa vastaan. Korjuuaika myrskykohteille on kuitenkin rajallinen. Aikaahan tässä on tukkipuun pelastamisen osalta vielä tämä kevät, mikäli kohde on sellaisella paikalla, että sinne pääsee”, Ylinen-Luopa muistuttaa.
Hän pitää positiivisena tilanteessa, että maa oli myrskyn aikaan vielä sula. Noin 90–95 prosenttia puista oli kaatunut juurineen eli ne olivat maata myöten, mikä paransi niiden tukkisaantoa. Mutta…
”Hinnoitteluun vaikuttavia laatutappioita tulee väkisinkin kohteesta riippuen 5-15 prosenttia, sillä puita ei pystytä katkomaan normaalisti eikä tekemään niistä liimapuumittoja. Pääosin vientiin menevät liimapuutuotteemme pitää olla aivan huippulaatua eikä niiden laadun kanssa voi ottaa minkäänlaista riskiä”, hän perustelee.
Lisäksi tarjouksiin vaikutti, että korjuukustannukset ovat tuhoalueella huomattavasti normaalia korjuuta korkeammat.
Yrittäjä Tapani Hölsömäki Konepalvelu Hölrin Oy:stä (oik.), ostopäällikkö Tommi Ylinen-Luopa Keitele Groupista, metsänomistaja Kimmo Virolainen ja metsäkoneenkuljettaja Atte Saari Konepalvelu Hölrinistä kävivät läpi myrskytuhoalueen korjuuta.
”Ongelman purkuun heti tuhojen selvittyä”
Öisen Hannes-myrskyn voima sai kurikkalaisen metsänomistaja Kimmo Virolaisen heti aavistelemaan, että se saattoi aiheuttaa metsässä tuhoja. Seuraavana päivänä tehty maastokierros ja droonikuvaus osoittivat aavistuksen oikeaksi.
Myrsky oli osunut kolmeen kohtaan, joista kahteen voimakkaammin. Metsiköt olivat pääosin kolmosluokkaa eli varttuneita kasvatusmetsiä, joskin paikoin myös jo uudistuskypsiä.
”Eli pahin mahdollinen ei tapahtunut. Mutta olisihan puusto saanut vielä kasvaa ja kuutioita tulla lisää, sillä järeytyminen oli vielä kesken”, hän sanoo aktiivisena ja metsiään hoitavana metsänomistajana.
Virolainen myöntää, että ensimmäinen ja inhimillinenkin reaktio myrskytuhojen laajuuden selvittyä oli suunnaton harmitus. Maanviljelijänä ja metsänomistajana hän sanoo kuitenkin tottuneensa siihen, että kaikkea voi tulla vastaan luonnon kanssa toimittaessa.
”Silloin ainut vaihtoehto oli heti ryhtyä purkamaan ongelmaa ja saada siitä paras mahdollinen lopputulos. Ei siinä auta sadatella, se kun ei muuta tilannetta eikä tapahtuneelle voi mitään”, hän tiivistää toimintatapansa.
Jo samana päivänä Virolainen laittoi viestin Keitele Groupin Tommi Ylinen-Luovalle, miten toimitaan. Hän oli jo ennestään Keiteleen asiakas ja Ylinen-Luopa muutenkin tuttu.
”Katastrofin laajuuden selvittyä oli itsestään selvää ottaa yhteyttä Keiteleeseen. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa soitella puufirmoihin, joiden kanssa en ole tehnyt kauppaa. Uskon, että aktiivinen asiakassuhde korostuu tällaisessa tilanteessa, kun puuta tulee yhtäkkiä paljon muutenkin täysille markkinoille”, Virolainen arvelee.
Lopputulos hyvä olosuhteisiin nähden
Viestistä pyörä lähti pyörimään. Ylinen-Luopa ja Virolainen tekivät metsässä nopean tilannekatsauksen, missä, millaista ja paljonko metsää oli kaatunut ja kuinka sen korjuu onnistuu. Paikalla käytiin vielä kerran ennen hakkuuta suunnittelemassa kuviot tarkemmin.
”Onneksi kohteet olivat suhteellisen lähellä teitä ja kivennäismaalla eivätkä soiden takana, mikä antoi peliaikaa koko kevääksi”, Ylinen-Luopa sanoo.
Hänen mukaansa tarjous käytiin normaalia tarkemmin läpi, koska myrskypuista johtuen siinä oli tavallista tarjousta enemmän muuttujia. Kohteista tehtiin pystykaupat ja hakkuut käynnistyivät helmikuun alussa.
Kaikkiaan Virolaisen metsästä korjattiin myrskypuuta noin tuhat kuutiota, mutta hän ei ole alkanut jossitella ja laskemaan tuhojen taloudellista menetystä. Hänen mukaansa sillä ei saavuta mitään.
”Ei minulla ole tapana keskittyä negatiivisiin asioihin. Jos niin ajattelisi aina, eihän elämästä tulisi mitään. Eikä nyt tapahtunut oikeasti mitään pahaa, kyse on vain puista eikä oikeasti tärkeistä asioista”, hän korostaa.
”Ja olen tyytyväinen, että puut saatiin pois ja ne ovat tietyssä määrin taloudellisesti hyödynnettävissä, kun rungot säilyivät pääosin ehjänä. Tulos on mielestäni hyvä siihen nähden, mitä pahimmillaan olisi voinut olla.”
Virolainen muistuttaakin vielä yhdestä metsätalouden perusasiasta: kun puut on korjattu, pohja muokattu ja uudistettu, pian siinä kasvaa taas uusi taimikko. Ja sitten metsä.
Keitele Group tarjoaa metsänomistajille kokonaisvaltaisen palvelupaketin, johon kuuluvat korjuun lisäksi myös metsänuudistamispalvelut sekä uutena metsänlannoitus. Ylinen-Luopa korostaa, että paketti tarjoaa vaivattoman vaihtoehdon etämetsänomistajille esimerkiksi myrskytuhoalueiden uudistamiseen.
Myrskypuiden korjuu on puolet hitaampaa
Kimmo Virolaisen myrskytuhosavotalla työskennelleen Konepalvelu Hörlin Oy:n metsäkoneenkuljettaja Atte Saaren mukaan tukkikokoisten myrskypuiden korjuu on työlästä, vähintään puolet hitaampaa kuin pystypuiden korjuu. Siihen on useampikin syy.
”Tässä sarka on poikittain puiden kaatosuuntaan nähden, joten korjaamaan pääsi kerralla vain lyhyttä siivua, mikä teetti ylimääräistä työtä. Onneksi tuuli oli puhaltanut yhdestä suunnasta, jolloin suurin osa puista kaatui samansuuntaisesti, mutta osin ne ovat myös päällekkäin”, hän esitteli kohdetta.
Aivan muutamia runkoja lukuun ottamatta puut kaatuivat kokonaisina juurakoineen ja makasivat maata vasten. Saaren mukaan niitä oli paikoin hankalaa saada kouraan, ja lisäksi sahatessa terä raapaisi herkästi maata, joten ketjujakin meni normaalia enemmän.
Puut eivät juuri vaurioituneet kaaduttuaan eli laadun puolesta niistä sai suurelta osin sahakelpoista tukkia. Tyviä pääsi Saaren mukaan kuitenkin repeämään, kun kouralla joutui koukkimaan hankalissa oloissa eikä juurakon takaa pystynyt aina näkemään kunnolla.
”Kun maata vasten olevan tukin sahaa tyveltä, aina ei näe, onko puun tyvi irti vai kiinni. Ja jos tyvi onkin vielä vähän kiinni, nostaessa se pääsee repeämään sen verran, ettei se osa kelpaa tukiksi.”
”Silloin joutuu ottamaan lumpin eli tekemään joko lyhyen tyvileikon tai 2,7-metrisen kuitulumpin vähän useammin kuin normaalisti”, hän kuvaili.
Myös tuulenkaatojen katkonta on hänen mukaansa paikoin vaikeaa, kun rungot ovat useinkin kaarella mättään tai kivien päällä. Suoraan ei näe, johtuuko taipuminen jännityksestä vai onko runko oikeasti lenko.
”Silloin pitää tarkemmin miettiä, mitä tekee, että metsänomistajalle tulee hyvä tukkisaanto ja saha saa hyvälaatuista tukkia”, hän havainnollistaa.
Konepalvelu Hörlin Oy:lle Hannes-myrsky ei aiheuttanut suurta työpiikkiä, kuvasi tilannetta yrittäjä Tapani Hölsömäki helmikuun puolivälissä.
”Emme ole suoraan tehneet myrskykohteita ja urakanantajien kauttakin kohteita on tullut vielä yksittäin. Eikä meillä olisi vapaata kapasiteettiakaan nyt korjaamaan niitä, koska vanhoja pystyssä olevia talvileimikoita on kaadettavaksi ja kaikki koneketjut on sidottu ja ajoitettu niiden korjuuseen.”
”Niiltä ei ole mahdollista lähteä siirtymään yhtäkkiä uusiin leimikoihin”, Hölsömäki perusteli.
Yrityksellä on käytössään yhdeksän koneketjua eli 18 korjuu- ja ajokonetta.