Ensiharvennus
Ensiharvennus on nimensä mukaisesti metsän ensimmäinen hakkuu, josta saadaan myyntikelpoista ainespuuta. Ensiharvennuksessa poistetaan noin kolmasosa heikkolaatuisimmista puista ja pyritään luomaan hyvät kasvuolosuhteet suunnitellulle pääpuulajille. Ensiharvennuksesta saatava puu on pääsäännöllisesti kuitupuuta.
Harvennushakkuut
Ensiharvennuksen jälkeen seuraava harvennus tehdään tyypillisesti noin 10–20 vuoden kuluttua ensiharvennuksesta, jolloin metsästä saadaan myös jo tukkikokoista puuta. Kuusikot ja koivikot on kannattavaa harventaa kerran tai kahdesti ennen metsän uudistamista, männiköissä voidaan tehdä kolmekin harvennusta.
Alaharvennus, yläharvennus ja tasaharvennus
Perinteinen harvennustapa on alaharvennus, jolloin poistetaan kasvukilpailussa tappiolle jääneitä puita, jotka ovat vallitsevaa jaksoa pienempiä. Yläharvennuksessa poistetaan puita suurimmasta päästä luoden paremmat kasvuolosuhteet pienemmille puille järeytyä. Tasaharvennus on kahden edellä mainitun yhdistelmä.
Uudistushakkuut – avohakkuu ja siemenpuuhakkuu
Avohakkuu on jaksollisen metsänkasvatuksen kiertoajan päättävä hakkuu. Avohakkuussa kaikki tai lähes kaikki metsikön puut hakataan. Hakkuualoille jätetään kuitenkin säästöpuustoa metsänomistajan tahdon tai sertifiointijärjestelmien vaatimusten perusteella. Avohakkuun jälkeen metsä uudistetaan viljellen, kylvämällä tai istuttamalla.
Siemenpuuhakkuussa pyritään muodostamaan uusi puusukupolvi hyödyntämällä vanhaa puusukupolvea siemenpuina. Siemenpuita jätetään 20–100 kpl hehtaarille, ja siemenpuuksi valitaan terveitä, hyvälaatuisia ja hyvälatvuksisia puita. Siemenpuuhakkuuta tehdään pääsääntöisesti männylle ja koivulle.
Jatkuva kasvatus – poimintahakkuu ja pienaukkohakkuu
Jatkuvan kasvatuksen tai eri-ikäisrakenteista metsää kasvatetaan siten, etteivät hoitotoimenpiteet tähtää uudistushakkuuseen. Hakkuut pyritään toteuttamaan siten, että metsään syntyy jatkuvasti uutta luonnontainta. Alikasvos on pidettävä runsaana ja kattavana. Hakkuita tehdään noin 15–30 vuoden välein, jotta metsikössä on tilaa luontaiselle uudistumiselle. Säästöpuita, säästöpuuryhmiä ja riistatiheiköitä jätetään myös jatkuvan kasvatuksen metsään.
Pienaukkohakkuussa metsään tehdään pieniä, alle 0,3 hehtaarin kokoisia aukkoja. Näin syntyneet aukot taimettuvat aukkoa ympäröivien puiden siemenistä tai tarvittaessa niitä täydennysistutetaan.
Poimintahakkuussa kerätään yläharvennuksen tapaan metsän suurimpia puita ja luodaan näin edellytyksiä pienempien puiden järeytymiseen sekä uusien taimien muodostumiseen. Poimintahakkuu suoritetaan yleensä noin 10–30 vuoden välein metsän olosuhteista ja sijainnista riippuen: Etelä-Suomessa lyhyemmällä aikavälillä kuin pohjoisessa.
Mikä on yleisin hakkuutapa Suomessa?
Yleisin hakkuutapa Suomessa on harvennushakkuu, jossa nuorelle kasvavalle puustolle muodostetaan tarpeellisin väliajoin tilaa. Tämä parantaa latvuksien ja yleisesti puuston elinvoimaisuutta ja samalla kasvavaan jääneet puut pääsevät järeytymään ja syntyy arvokasta tukkipuuta.
Milloin ensiharvennus kannattaa tehdä?
Ensiharvennus tehdään tyypillisesti, kun puusto on 12–15 metristä ja elävän latvuksen osuus rungon pituudesta on supistunut suositusrajoihin (kuusi 60 %, lehtipuut 50 %, mänty 40 %). Oikea-aikaisuus on tärkeää, jotta puusto pääsee järeytymään tukkipuuksi. Keiteleen metsäasiantuntija arvioi ensiharvennuksen ajankohdan metsäkäynnillä.
Mikä ero on uudistushakkuulla ja jatkuvalla kasvatuksella?
Uudistushakkuussa poistetaan valtaosa puista. Käsittelyn ulkopuolelle jää mm. riistatiheikköjä, säästöpuuryhmiä ja luontokohteet. Uudistushakkuussa tilalle perustetaan uusi puusukupolvi esimerkiksi istuttamalla, kylvämällä tai luontaisesti esimerkiksi siemenpuita käyttämällä. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pidetään koko ajan puustoisena. Sieltä poistetaan puita poiminta- ja pienaukkohakkuilla. Metsä uudistuu luontaisesti siementävän ja puuston ja alikasvoksen avulla.